Omertan liitto

Omertan011KAPINA KYTEE.

MANNER JÄRISEE.

TRILLERI MAAILMASTA JOKA ON TOTTA

Pankeille syydetään veronmaksajien miljardeja. Saksalaisen radikaaliryhmän sietokynnys ylittyy. Mitä kapitalismia vastaan asein taistellut Baader-Meinhof olisi asialle tehnyt?

Tuomo ja Riikka Saari ajautuvat hyytävään operaatioon, joka on räjähtämässä koko maailman tietoisuuteen.

Todelliseen hengenvaaraan he joutuvat tajutessaan, että radikaaliryhmääkin vaarallisemmat fanaatikot löytyvät Brysselistä.

Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee millaisin keinoin vallan kabineteissa taistellaan eurooppalaisten rahoista ja sieluista.

 

”Ilk­ka Re­mes on teh­nyt ajan­koh­tai­sen, kiin­nos­ta­van ja uran­sa kär­ki­pää­hän lu­keu­tu­van kir­jan.”  Ari Pusa, Helsingin Sanomat

”Hyytävän hyvä lukukokemus.” Timo Soini, timosoini.fi

”On se vaan huikeeta tarinankerrontaa. Suosittelen.” Alexander Stubb, twitter.com/AlexStubb

[Omertan liitto] on henkeäsalpaavan vauhdikas ja jännittävä. Marja Aalto, Seura

”Koskaan aiemmin Remeksen dekkarit eivät ole liipanneet näin läheltä reaalimaailmaa, ja se onkin Omertan liiton vahvuus.” Tommi Aitio, Kauppalehti

TARINAN TAUSTAA

Olin vielä pari vuotta sitten tyypillinen EU:n jäsenvaltion kansalainen: pidin Euroopan yhdentymistä tiettyyn rajaan saakka hyvänä asiana ja pyörittelin päätäni EU:ssa tapahtuville sopimusrikkomuksille. Päivittelin sitä, kuinka veronmaksajilta kerättyjen rahojen annetaan virrata mustiin aukkoihin ilman, että kukaan puuttuu asiaan.

Yhtä neutraalisti suhtauduin suurpankkeihin – jos jollain on älliä tehdä rahaa monimutkaisilla finanssioperaatioilla niin siitä vaan, rohkeus ja riskinotto palkittakoon.

Sitten törmäsin erääseen EU-komission väärinkäytökseen ja paneuduin tarkemmin Brysselin vaiettuun puoleen. Löysin maailman, joka kuhisee salaisia operaatioita, petoksia, laittomia kotietsintöjä, valtakamppailua, korruptiota, mafiakytköksiä, selittämättömiä kuolemantapauksia ja juonitteluja, joiden keksimiseen mielikuvitukseni ei riittäisi.

Jos jokin tavallinen organisaatio toimisi EU-elinten tavoin, sen vastuuhenkilöt joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen. Mikään mahti maailmassa ei kuitenkaan horjuta EU-päättäjien asemaa.

Toinen yhtä immuuni taho on muutaman suurpankin klikki, joka tosiasiallisesti muodostaa mafian kaltaisen rikollisjärjestön. Se on ammentanut veronmaksajien rahoja omien tappioidensa kattamiseen, pessyt huumerahaa ja huijannut asiakkaitaan viitekorkoja manipuloimalla. Yhtäkään pankinjohtajaa ei kuitenkaan ole tuomittu näistä miljardiluokan rikoksista, sillä finanssisektori on EU:n tavoin maallisten lakien yläpuolella.

Hämmästyttävintä ja vaarallisinta on se, ettei pankkien ja EU-elinten yhteys ole sattumaa.

Aloin tutkia ”poliittisena ekonomistina ja diplomaattina” virallisesti esitellyn Euroopan yhdentymisen pääarkkitehdin Jean Monnet’n elämää. Pian huomasin olevani keskellä amerikkalaista pankkiskandaalia vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkimainingeissa. Monnet teki nimittäin työuransa pankkiirina Yhdysvalloissa ja myöhemmin maailman vaikutusvaltaisimpien finanssipiirien käsikassarana Euroopassa. Samat pääomapiirit rahoittivat omien intressiensä vuoksi Euroopan yhdentymistä ajavia tahoja. ”Eurooppa-projekti” oli 1950-luvulla CIA:n suurin ja salaisin operaatio.

Todellinen EU on hätkähdyttävän kaukana kuvasta, joka siitä on propagandalla luotu. Tavallisesti joudun kärjistämään ja provosoimaan synnyttääkseni draamaa. Nyt jouduin lieventämään ja jättämään tarinasta pois asioita, jotka olisivat tuntuneet liian yliampuvilta ja epäuskottavilta fiktioon. Niistä kokoan ehkä tietokirjan.

Pidän edelleenkin Euroopan yhdentymistä tiettyyn rajaan saakka hyvänä asiana. Omertan liiton tekeminen avasi kuitenkin silmäni näkemään ne voimat, jotka ympäröivät EU:ta pimeän kehän tavoin. Vain meistä tavallisista kansalaisista riippuu, kuinka tiukkaan otteeseen annamme tuon kehän itsemme puristaa.

Kaikesta huolimatta näen EU:n tulevaisuuden valoisana. Se muuttuu vääjäämättä sellaiseksi kuin me kansalaiset haluamme, jos me haluamme. Kunhan aitoon avoimuuteen ja vuorovaikutukseen tottuneet nuoret sukupolvet innostuvat äänestämään ja astuvat vuorollaan päättäjiksi, kehittyy myös EU entistä inhimillisempään suuntaan. Sama koskee epäeettisesti toimineita suurpankkeja, jopa niiden kohtalon ratkaisevat asiakkaat.

Palaan lähiaikoina tarkemmin edellä mainitsemiini asioihin.

%d bloggers like this: