Pyörre

Tero Airaksen elämä romahtaa. Hänen F1-tallipaikkaa kärkkyvää poikaansa Ronia epäillään 17-vuotiaan tytön surmasta. Tytön isä vannoo omakätistä kostoa.

Tero, entinen poliisi ja turva-alan yrittäjä, päätyy itsesyytösten vallassa ratkaisuihin, jotka sysäävät hänet yhä tukalampaan valehtelun ja petosten kierteeseen. Yllättäen surmaan näyttävät liittyvän myös kansainvälistä asekauppaa Espoosta käsin harjoittava venäläinen sekä Ronin rahoittaja, Espanjassa asuva liikemies, joka on aikoinaan työskennellyt Ruotsin sotilastiedustelun palveluksessa.

Liian myöhään Tero tajuaa, että hän on saattanut itsensä ja poikansa myrskynsilmään. He ovat sekaantuneet Skandinavian historian röyhkeimpään valtiollisen tason salailuoperaatioon. Mitä syksyllä 1994 oikeasti tapahtui Itämerellä?

Traaginen virhe. Peittely-yritys… Mihin kaikkeen pohjoismainen hyvinvointivaltio voi ryhtyä suojellakseen etujaan?

Taustakommentit

Pyörteen tarinassa kulkee rinnakkain kaksi tasoa: yksilön ja valtiokoneiston väärät valinnat tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja.

Yksilötasolla tragediassa on kaksi osapuolta. Mitä isä tekee, kun hänen poikaansa epäillään pahimmasta mahdollisesta rikoksesta – ja isä itse kokee osaltaan olevansa vastuussa poikansa teosta?

Ja vastaavasti: mitä tekee toinen isä, kun hänen tyttärensä joutuu rikoksen uhriksi? Kun suru purkautuu aggressiona ja kostonhaluna?

Pyörteessä nämä kaksi isää tuntevat toisensa. Tilanne laukaisee liikkeelle tapahtumat, jotka syöksevät molemmat miehet yhä rankemmaksi kiihtyvään kurimukseen.

Kuten monasti aiemminkin, tarinaani ovat olleet synnyttämässä tosielämän tapahtumat. Suomessa on viime aikoina tapahtunut useita henkirikoksia, joissa sekä surmaaja että surmattu ovat olleet nuoria. On hätkähdyttävää ajatella, mitä tragediat aiheuttavat osapuolten perheissä.

Mutta entä jos pahimman vaihtoehdon takaa paljastuu jotain vieläkin pahempaa?

Pyörteessä kuvataan yksilötason asioita, jotka olisivat voineet tapahtua. Mutta siinä kerrotaan myös valtiotason asioista, jotka ovat tapahtuneet.

Toimin opiskelujeni alkuvaiheessa laivasiivoojana ja tuolloin minulle tuli tutuksi Viking Sally. Kun alus myöhemmin upposi Estonia-nimisenä, osasin liiankin hyvin kuvitella millainen tilanne aluksen kansilla oli täytynyt vallita.

Pyörteessä sivutaan Estonian uppoamista seuranneita tapahtumia Ne osoittavat kouriintuntuvasti, kuinka myös valtiotasolla virheitä halutaan piilotella viimeiseen saakka.

En olisi tarinaa aloittaessani uskonut, millaiseen vyyhteen tulen törmäämään. Kokemus oli havahduttava. En voinut Pyörteessä käyttää kuin pientä osaa tiedoista, jotka esimerkiksi haastatteluista ja muusta alkuperäismateriaalista ilmenevät.

Aiheesta on julkaistu paljon aineistoa, joka lähemmin tarkasteltuna osoittautuu virheelliseksi tai spekulatiiviseksi. Sen vuoksi pyrin käyttämään lähteinä vain ensikäden materiaalia, kuten haastatteluja, uppoamisajankohdan uutisia, kansainvälisen tutkintakomission loppuraporttia, komission jäsenten myöhempiä kannanottoja sekä kirjoja, artikkeleita ja raportteja, joita ovat tehneet muun muassa komission entiset jäsenet, laivasta pelastuneet matkustajat ja erilaiset uppoamista ja sen tutkintaa selvittäneet tahot.

Näistä merkittävin on saksalainen asiantuntijaryhmä, jonka toiminnan aluksen rakentanut telakka kustansi. Lähtöasetelmasta huolimatta ryhmä toimi itsenäisesti ja teki perusteellista työtä. Siihen kuului muun muassa aluksen entinen suomalainen päällikkö.