Ikiyö

Arvokuljetusauto ryöstetään Haminassa poikkeuksellisen röyhkeällä tavalla. Ryöstön tutkintaan osallistuu Antti Korpi, joka työskentelee Suomen edustajana EU:n rikostiedusteluyksikössä Brysselissä.

Antti kollegoineen huomaa pian, että ryöstö on vain pieni osa laajempaa hanketta, joka rämäyttää turvallisuusviranomaisten hälytyskellot soimaan niin Helsingissä, Washingtonissa kuin Vatikaanissakin. Aikaa on vähän, uhka ennenkokematon.

Pahimmatkaan pelot eivät kuitenkaan vedä vertoja todellisuudelle, jonka keskelle Antti joutuu pimeimmän Afrikan sydämessä, ihmiskunnan kehtona pidetyllä alueella.

Paratiisi Afrikassa. Maapallo helvetissä. Sytytyslanka palaa.

Kritiikki

”Remeksen kiistatonta tarinankertojan taitoa on se, ettei hän kriittistä rajaa ylitä vaikka sitä alinomaa tuntuukin uhmaavan… villi ja levoton ja hyvin viihdyttävä jännitysromaani…”

Tommi Aitio, Helsingin Sanomat

”Raikkainta Remestä sitten kahden ensimmäisen teoksen… historiallinen kehystys toimii kerrassaan loistavasti… Antti Korpi on mainio suomalainen vientituote.”

Kanerva Eskola, Aamulehti

”Remes on onnistunut asiassaan… Tämä on kiihkeätunnelmainen, pohdittu ja runsasta perehtymistä vaatinut romaani.”

Väinö Immonen, Savon Sanomat

”Remeksen teksti on jälleen sujuvaa, jännittävää, paikoin pelottavan todentuntuista… Se perustuu tutkittuun ajankohtaiseen tietoon, se liikkuu suvereenisti ympäri maapalloa ja pohtii suurimpia ihmiskuntaa askarruttavia periaatteellisia ongelmia. Se ei poraudu syvälle henkilöittensä psyykeen, mutta se kertoo tarinansa vetävästi, vauhdikkaasti ja uskottavasti.”

Mikko Varis, Karjalainen

”Ikiyö on aivan huikeaa työtä… Ilkka Remes kirjoittaa paremmin kuin koskaan… näin hyviä trillereitä ei tule maailmaltakaan vastaan kovin usein…”

Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

Taustakommentit

Ikiyössä on kaksi puolta: toisaalta se kuuluu urani laajimpiin ja moniulotteisimpiin tarinoihin, toisaalta siinä on selkeä ja kohdennettu polttopiste, jota kohti päähenkilön kautta edetään.

Ikiyö syntyi monelta suunnalta tulleiden ideoiden summana. Olen joskus verrannut tarinoita maalauksiin, ja tästä näkökulmasta katsottuna Ikiyö on laaja ja värikäs fresko. Pidin tällä kertaa entistäkin kirkkaammin mielessäni sen, että otan mukaan vain sellaisia elementtejä, jotka jo itsessään kiinnostivat minua. Mitä laajemmasta tarinasta on kysymys, sitä lujempi täytyy oman kiinnostuksen sen maailmaa kohtaan olla.

Yksi suunnista oli Bryssel, jota en tarkastellut EU-näkökulmasta, vaan Belgian julman siirtomaahistorian kautta. Kongosta ammennetut rikkaudet näkyvät kaupungissa tänäkin päivänä ja tarjoavat kiehtovan näkökulman niiden vuosien tarkasteluun, jolloin Eurooppaa rakennettiin miltei rajattoman optimismin ja vaurauden luomassa hybriksessä.

Mitä enemmän perehdyin Belgian ja Kongon historiaan, sitä enemmän yllätyksiä se tuotti. Yksi merkillisimmistä episodeista oli ydinreaktorin rakentaminen Kongoon.

Kirjan päähenkilöllä Antti Korvella on 14-vuotias poika Aaro, joka esiintyy Ikiyössä melko keskeisesti. Mitä enemmän vietin aikaa Aaron seurassa, sitä vahvemmin halusin luoda tarinan jossa hän olisi päähenkilö.

Koska olen monta kertaa aikonut kirjoittaa myös nuorille lukijoille soveltuvan jännityskirjan, sain idean Aaron ympärille nivoutuvasta tarinasta. Ajatus alkoi itää ja kasvaa niin vahvasti, etten saanut enää hillittyä itseäni, vaan huomasin kirjoittavani kahta kirjaa. Näin sai alkunsa Piraatit.

Lähteet

Käytin Ikiyön lähdemateriaalina ja innoittajana kymmeniä teoksia, artikkeleita ja lukuisten eri aloilla toimivien ihmisten haastatteluja. Erityisesti haluan mainita seuraavat lähteet:

Hochschild, Adam: King Leopold’s Ghost

The Economist ja New Internationalist-lehden artikkelit

Boulter, Michael: Extinction: Evolution and the End of Man

Neale, Jonathan: You are G8 – We Are 6 Billion

Wrong, Michela: In the Footsteps of Mr. Kurtz – Living on the Brink of Disaster in Congo

O’Hanlon, Redmond: Congo Journey

Lippmann, Horst: Rote Armee Fraktion

Cornwell, John: A Thief in the Night – Death of Pope John Paul I