Ruttokellot

Aamukone Brysseliin kaapataan. Matkustajien joukossa on Suomen pääministeri.

Poliisipsykologi Johanna Vahtera joutuu tulikasteeseen, josta alkaa Suomen rikoshistorian suurin poliisioperaatio – ja Johannan elämän pahin painajainen.

Filmiohjaaja Otso Vaismaa saa tarjouksen: 800 000 markkaa oudon työtehtävän suorittamisesta. Suostuessaan tarjoukseen hän tekee virheen, josta tulee kärsimään koko Suomen kansa.

Miljoonat suomalaiset heräävät myöhäissyksyn yönä keskelle painajaista.

Kirkonkellot kumuavat yössä. Ylimääräiset uutiset kiirivät eetteriin. Alkaa suora lähetys helvetistä.

Kritiikki

”Ruttokellot päihittää minkä tahansa tällä vuosituhannella maailmassa ilmestyneen jännityskirjan.”

Pekka Holopainen, Ilta-Sanomat

”Ruttokelloja parempaa jännäriä on vaikea kuvitella… Näin hyviä jännityskirjoja ei montaa ilmesty koko maailmassa… Ruttokellot tekee erityisen tehokkaaksi se, että jotain tämän kaltaista voisi aivan hyvin tapahtua myös oikeasti.”

Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

Taustakommentit

Ruttokelloja kirjoittaessani yksi huolenaiheeni oli se, kuinka saisin uskottavalla tavalla kuvailtua bioaseiden luoman uhan – tiesin että se on todellinen, mutta ymmärsin lukijan olevan epäileväinen kaukaa haetun oloista uhkaa, pernaruttoa, kohtaan. Nyt tuo uskottavuus ei valitettavasti ole enää ongelma.

Ruttokellojen perusjuoni on ensimmäinen kirjaideani, jonka sain paljon ennen kuin aloin kirjoittaa Pääkallokehrääjää. Gradua tehdessäni perehdyin Orson Wellesin vuonna 1938 tekemän kuunnelman saamaan vastaanottoon. Aidon radiolähetyksen muotoon toteutetussa radio-ohjelmassa marsilaiset hyökkäsivät maahan ja miljoona amerikkalaista luuli seuraavansa radiosta todellisia tapahtumia. Kuulijat pakenivat kauhun vallassa vaikka moni seikka paljasti, että kyseessä oli sepite.

Entä jos nyt, suorien tv-lähetysten aikakudella, tapahtuisi vastaavaa – ja tekijän motiivit olisivat rikolliset? Wellesin ohjelma tuli kuunnelmalle varatulla ohjelmapaikalla, mutta entä jos kauhistuttavasta asiasta kerrottaisiin tv-uutisisissa kuvan kera? Mitä keinoja meillä katsojina olisi selvittää tiedon todenperäisyys?

Ei mitään. Olemme täydellisesti median armoilla. Muutama ihminen – kuvaaja, reportteri, uutispäällikkö – voi halutessaan saada miljoonat ihmiset uskomaan valheita. Mediassa esiintyy jatkuvasti tahallisia virheitä ja varsinkin kylmän sodan aikana myös systemaattista väärinkäyttöä. Näistä asioista kerron tarkemmin disinformaatiota koskevassa artikkelissa.

Keskitetyn tiedonvälityksen haavoittuvuus on Ruttokellojen ydin. Mutta juonta kuljetan yksilöiden kautta – filmiammattilaisen ja poliisipsykologin.

Tarinan keskeisiin elementteihin kuuluvat median lisäksi biologiset aseet, joita todellisessakin elämässä on kehitetty Suomen rajan lähellä Pietarissa. Olen seurannut bioaserintamaa erinäisten hankkeiden takia kymmenkunta vuotta. Alussa tietojen saaminen oli äärimmäisen vaikeaa ja työlästä, mutta viime vuosina asioista on puhuttu avoimemmin.

Tein käsikirjoituksen Bioterror-dokumenttiin, jossa haastateltiin mm. Neuvostoliiton bioaseohjelman johtopaikoilta Yhdysvaltoihin loikannutta Ken Alibekia (Kanatjan Alibekov) sekä USA:n johtavaa bioaseasiantuntijaa Bill Patrickia, joka nykyisin konsultoi mm. Yhdysvaltain hallitusta, mutta työskenteli itse bioasetutkijana 1960-luvulla – aikana jolloin USA vielä kehitti hyökkäyksellisiä bioaseita.

Aihe on monelta osin arkaluontoinen. Esimerkiksi kuvausten yhteydessä Patrick puuttui erääseen käsikirjoituksen yksityskohtaan ja vaati saada tietää, mistä CIA:n metrotunnelikokeisiin liittyvä, salaiseksi luokiteltu tieto oli saatu. Hankin tiedon julkisesta lähteestä ja Patrick lupasi selvittää, kuinka tieto oli vuotanut sinne.

Amerikkalainen viihdeteollisuus löysi virukset ja bakteerit Richard Prestonin Esquire-lehdessä ilmestyneen ebola-artikkelin ja sitä seuranneen dokumentaarisen Hot Zone -kirjan herättämänä. Lehtijutun ilmestyessä olin itse Yhdysvalloissa tutustumassa mm. Yhdysvaltain armeijan bioasetutkimusyksikköön USAMRIID:iin. Prestonin artikkeli oli ensimmäinen kerta kun näin mediassa kirjoitettavan aiheesta, jonka tiesin äärimmäisen mielenkiintoiseksi.

Prestonin teeman pohjalta käynnistyi kaksi kilpailevaa elokuvahanketta. Niistä valkokankaalle saakka päätyi Outbreak, jossa Dustin Hoffman esittää USAMRIID:ssa työskentelevää tutkijaa. Sittemmin mikrobiuhan ympärille on rakennettu lukuisia elokuvia ja kirjoja, joista erityisesti The Cobra Event, Prestonin kuvitteellinen teos, sai runsaasti julkisuutta presidentti Clintonin mainitessa sen iltalukemisenaan. Itse en halunnut tehdä tyypillistä, vakiintuneen kaavan mukaisesti rakentuvaa viruskirjaa, vaan käytin Ruttokelloissa bioasetta vain yhtenä juonen elementtinä, suuren huijausoperaation välikappaleena.