Pedon syleily

Syyssumuinen Helsinki sodan aattona. Anna Helle rakastuu sveitsiläiseen valokuvaajaan Marc Denantouhun tietämättä, että mies on todellisuudessa venäläinen vakoilija, joka on surmannut oikean Denantoun ja ottanut tämän henkilöllisyyden.

Suomi joutuu sodan kurimukseen. Kaksoiselämän paineessa elävä Marc saa Moskovasta tehtävän: marsalkka Mannerheimin salamurhan. Mutta pian osoittautuu, että se on vasta alkua tärkeämmälle tehtävälle…

Anna huomaa liian myöhään joutuneensa petoksen uhriksi; petoksen, jonka rinnalla jopa Marcin kavaluus kalpenee.

Kritiikki

”Pedon syleily on erittäin hyvä jännitysromaani: kiinteä, herpaantumaton, yllätyksellinen ja looginen… Siinä on jännitystä, tunnelmaa, ristiriitoja ja hyvin palkitseva loppu.”

Kirjailijaprofessori Kaari Utrio Olvi-palkinnon perusteluissaan

”Remeksen jännäri on syksyn merkkitapaus… Pedon syleily nousee suureksi suomalaiseksi jännäriksi ja Remeksen tuotannon ehdottomaksi ykköseksi”

Pekka Holopainen, Ilta-Sanomat

Taustakommentit

1930-luvun Eurooppa on aina kiehtonut minua. Sain muutama vuosi sitten ajatuksen Suomeen väärän henkilöllisyyden turvin sodan aattona muuttavasta venäläisestä vakoilijasta, joka avioituu suomalaisen naisen kanssa. Kehitin tarinaa kohtalaisen pitkälle ja kysyin mm. kustantajaltani Pääkallokehrääjän kirjoitusvaiheessa, pitäisikö esikoisena sittenkin julkaista tuo tarina – Pääkallokehrääjä tuntui erikoisuutensa vuoksi riskialttiilta.

Kustantajani piti viisaampana pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, mikä epäilemättä olikin järkevää. Sen jälkeen innostuin Karjalan lunnaista, mutta jo sitä tehdessäni aloin entistä aktiivisemmin kerätä aineistoa Pedon syleilyä varten; ostin Lontoon antikvariaateista 1930-luvun lopun Eurooppaa käsitteleviä matkaoppaita, saksin lehdistä artikkeleita, hahmottelin juonta ja henkilöitä, tutustuin historiaan tarinan näkökulmasta.

Haluan itse lukea kiinnostavaan miljööseen sijoitettuja tarinoita, joiden maailmaan lukija voi uppoutua perusteellisesti. Sellaisen pyrin Pedon syleilystä kirjoittamaan – kirjan, joka on kuin vanha kunnon elokuva: tunnelmallinen ja jännittävä. Tapahtumien virrassa päästään hätäkokoukseen Stalinin öiselle datshalle Münchenin kriisin kärjistyessä, elämää sykkivään huvilaan Terijoelle viimeisenä rauhansyksynä, Alppien kainaloon tervapatojen loimun kuvastuessa SS-johtaja Himmlerin Mercedeksen kyljestä, ravintola Kämpiin keskiyöllä talvisodan ensimmäisten pommitusten jälkeen.

Pidin juonta tukevan faktakudelman mahdollisimman todenmukaisena, mutta mitään poliittis-historiallista teosta en halunnut tehdä. Tärkeintä on saada lukijan tuntemaan ja kokemaan jotain sellaista, jonka parista hän havahtuu omaan arkeensa mahdollisimman syvältä kouraisevaa kokemusta rikkaampana.

Pedon syleilyn kirjoitustyön aloittaminen oli mielenkiintoista ja haastavaa, sillä en ollut koskaan aiemmin kirjoittanut ajankuvaa. Kävin tapahtumapaikoilla niin paljon kuin pystyin. Vaikka aika on toinen, sain miljöisiin jonkinlaisen tuntuman. Varsinkin Mikkeliin sijoittuvien kohtausten tekemisessä käytin sota-aikana kaupungissa eläneiden aikalaiskuvausten ja karttojen lisäksi ahkerasti sanelukonetta. München on minulle tutumpi kaupunki kuin Berliini, ja se oli yksi syy miksi sijoitin Saksan-tapahtumat Baijeriin.

Pedon syleilyn henkilöt tulivat minulle läheisemmiksi ja tutummiksi ihmisiksi kuin kahden aiemman kirjani henkilöt. Juonta hioessani Anna, Marc, Kaarina, Julius ja Eero ottivat monasti ratkaisut omiin käsiinsä – heistä tuli ihmisiä, jotka eivät taipuneetkaan suunnittelemiini tarinan käänteisiin, vaan he pyrkivät omilla toimillaan ratkaisemaan käänteet omaksi edukseen. Vasta näiden tilanteiden myötä tarina siirtyi elämään oman logiikkansa mukaisessa maailmassa.

Lähteet

Keskeisiä tiedonhankintamenetelmiä Pedon syleilyä kirjoittaessani olivat haastattelut, kirjat, lehtiartikkelit ja dokumenttieokuvat. Tässä on satunnaisessa järjestyksessä muutamia lähteitä satojen käyttämieni kirjojen ja artikkkeleiden joukosta.

Helsingin Sanomat (1938-42)
Uusi Suomi (1938-42)
Ilta-Sanomat (1938-42)
Suomen Kuvalehti (1938-42)

Eino Jutikkala: Valtion Tiedoituslaitoksen salainen sotakronikka
Olin marsalkan henkivartija (lehtiartikkeli, Tutka 1954)
V. E. Tarrant: The Red Orchestra
Jukka Lindstedt: Kuolemaan tuomitut, kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikaan (väitöskirja)
Erkki Pale: Suomen radiotiedustelu 1927-1944
O. R. Bäckman: Ylipäällikön, marsalkka Mannerheimin nuoremman adjutantin muistikuvia päämajasta (teoksessa Mikkelin – päämajakaupungin keskuskoulu 1889-1989)
William M. Shirer: The Rise and Fall of the Third Reich
Chistopher Andrew, Oleg Gordievski: KGB
Jukka L. Mäkelä: Helsinki liekeissä
Laura Kolbe: Kulosaari
Richard Grunberger: A Social History of the Third Reich
Istvan Racz: Olin Suomessa 1940
Toivo Heikkilä: Paasikiven sihteerin salaiset muistelmat 1932-44
Albert Speer: Inside the Third Reich
Taru Stenvall: Marski ja hänen hovinsa
Kaija Hackzell: Helsingin vanhoja kortteleita
Aake Jermo: Kun kansa eli kortilla
J. H. Magill: Tasavalta tulikokeessa
Wipert von Blücher: Suomen kohtalonaikoja
Mika Waltari: Neuvostovakoilun varjossa
Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana
Örnulf Tigerstedt: Vastavakoilu iskee
Veijo Varjo: Miehet pimeästä
Valentin Berezkov: Näin tehtiin historiaa
Max Jakobson: Diplomaattien talvisota
Pia Puntanen: Mannerheimin saappaanjäljillä
Timo Vihavainen: Stalin ja suomalaiset
Jukka Rislakki: Erittäin salainen
Kalle Lehmus: Tuntematon Mannerheim
Mikkelin kaupunki 1938
Otto Kumenius: Vastavakooja
Stig Jägerskiöld: Suomen marsalkka: Gustaf Mannerheim 1941-1944
Viktor Suvorov: Akvaario
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
William M. Shirer: Berlin Diary 1934-1941
Kuujo, Erkki : Mikkeli päämajakaupunkina (teoksessa Mikkelin kohtalonaikoja)
Jukka L. Mäkelä: Salaista palapeliä
Reinhard Gehlen: Vuosisadan vakooja
Seppo Sudenniemi: Salaisen sodan varjot
Johanna Torniainen: Päämajassa (teoksessa Muistojen Mikkeli)
Paavo Friman: Mannerheimin matkassa
Marski ja pojat
Veijo Meri: C.G. Mannerheim
Martti Turtola: Aksel Fredrik Airo
Yrjö Kaarre: Mikkeli päämajakaupunkina (teoksessa Mikkelin reserviupseerikerho)
Mauno Jokipii: Jatkosodan synty

%d bloggers like this: