Nimessä ja veressä

Lööpit kirkuvat Suomen ensimmäistä sarjamurhaajaa, kun marraskuiselta Pudasjärveltä löydetään lestadiolaisnaisia surmattuna, ristikorut kaulasta riuhtaistuna. Samaan aikaan heidän raamatuntutkijaystävänsä siepataan irakilaisella aavikolla.

Kun komisario Johanna Vahtera yrittää pelastaa seuraavan uhrin kohtaloltaan, lähtee siepatun naisen puoliso Karri Vuorio omalle pelastusretkelleen Lähi-idän hornankattilaan.

Kello käy vääjäämättä, ja äkkiä Pudasjärvi on nousemassa maailman uutisotsikoihin. Uhattuna on paljon, paljon enemmän kuin Johannan ja Karrin henki…

Ihmiset ovat valmiita julmiin tekoihin uskonnon, vallan tai rahan vuoksi. Mutta kun kaikki kolme ovat pelissä mukana, vain taivas on rajana. Ja helvetti.

Kritiikki

”Uudessa romaanissaan Remes jälleen suorastaan tuhlaa ideoita… Tarina kulkee erinomaisen jouhevasti… Remes teki sen taas. Nimessä ja veressä on sujuvaa viihdettä, jos mikä.”

Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

”Tarina imee sisäänsä, se kulkee – vielä yksi vertaus – kuin viritty maasturi aavikolla.”

Juha Roiha, Yleisradio

”Vaikka olenkin mieltynyt enimmiltään puzzle-dekkareihin, teos ei tuottanut pettymystä. Ei lainkaan. Päinvastoin: imua on muillekin jakaa… Nimessä ja veressä on vetävästi kirjoitettua jännitystä, eikä tekstissä ole ’kuolleita hetkiä’.”

Jorma Heinonen, Keskisuomalainen

”Romaani on taattua kirjailijantyötä: sujuvakielinen, jännittävä, rakenteeltaan viimeistelty ja kerronnaltaan toimiva kokonaisuus.”

Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa

”Vaikka Nimessä ja veressä on jälleen kansainvälisiin menestystrillereihin verrattava teos, Remes näyttää kyntensä myös dekkarinkirjoittajana.”

Tuomas Marjamäki, Ilta-Sanomat

Taustakommentit

Tämän kirjan taustalla vaikutti kaksi asiaa. Toinen oli se, että olen viime vuosina liikkunut tarinoissani pitkälti ulkomailla, mutta nyt kaipasin Suomeen ja suomalaisten henkilöiden pariin.

Toinen seikka liittyi aihepiiriin. Minua on pitkään kiehtonut ajatus siitä, että koska tahansa voidaan tehdä ihmiskunnan historiaan liittyviä merkittäviä löytöjä. Sivusin teemaa jo Hiroshiman portissa.

Nämä kaksi lähtökohtaa – suomalaisuus ja laajempi merkittävyys – saattavat äkkiseltään vaikuttaa ristiriitaisilta, mutta juuri se teki asetelmasta kiinnostavan kirjoittamisen kannalta. Halusin pitää tarinan mahdollisimman maanläheisenä, mutta kasvattaa sen kuitenkin isoksi.

Tarina sanelee henkilöhahmot, ja tämän tarinan päähenkilöiksi valikoituivat Ruttokelloista tuttu rikoskomisario Johanna Vahtera sekä Pudasjärvelle vaimonsa kotiseudulle muuttanut Karri Vuorio, yrityksensä myynyt diplomi-insinööri. Myös kahdesta aiemmasta kirjasta tuttu Antti Korpi esiintyy tarinassa.

Kuten ennenkin, pyrin valikoimaan päähenkilöiden elämästä ja tarinan tapahtumista lukijalle vain kiinnostavimmat hetket. Kriteerinä käytän omaa makuani – jos minua ei esimerkiksi Johannan työssä kiinnosta poliisin hallinnollinen puoli vaan itse rikostutkinta, en kuormita lukijaakaan byrokratian kuvaamisella.

Toisinaan sokeudun kirjoittaessani itse sille, mikä on tärkeää kokonaisuuden kannalta ja mikä ei. Tekstiä syntyi tätä kirjaa tehdessäni vaivatta – jopa liian vaivatta. Samoin kuin elokuvaa leikattaessa osa kohtauksista jää leikkaamon lattialle, päätyi tarinaa muokatessani tekstiä sivuun. Se on normaalia ja kuuluu asiaan: tarinan keskellä on mahdotonta arvioida tiettyjen kohtausten tai asioiden merkitystä, vasta kokonaisuuden näkeminen antaa perspektiiviä. Laitan tähän esimerkkinä muutamia karsimiani tekstikohtia. Niitä ei kannata silmäillä ennen tarinan lukemista.

Tarinassa sivutaan lestadiolaisuutta. Olen pitäytynyt siihen liittyvissä asioissa lestadiolaisten omissa kommenteissa. Mitä tulee uskontoon laajemmin, huomasin kirjoittaessani erään seikan: mitä enemmän luin teologien ja raamatuntutkijoiden tekstejä ja keskustelin heidän kanssaan, sitä ristiriitaisemmaksi kuva kristinuskon alkuajoista rakentui.

Nimessä ja veressä sisältää muiden kirjojeni tavoin paitsi mielikuvitukseni tuotetta, myös tosiasioita. Esimerkiksi 1940-luvulla tehtyjä Nag Hammadin ja Kuolleenmeren (Qumranin) tekstilöytöjä koskevat perusfaktat pitävät paikkansa, vaikka varsinkin Qumranin tekstikääröjä koskevat asiat saattavat vaikuttaa silkalta sepitteeltä. Olen käyttänyt Qumrania koskevina lähteinä erityisesti seuraavia teoksia: Jonathan G. Campbell: Deciphering the Dead Sea Scrolls; James C. VanderKam, Peter W. Flint: The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Internetissä Qumranista ja Kuolleenmeren kääröistä on loputon määrä aineistoa. Kätevä kronologinen esitys on esimerkiksi sivustolla http://virtualreligion.net/iho/dss.html.

Kirjassani mainitut israelilaiset arkeologit Itzhak Magen ja Yuval Peleg ovat esittäneet seikkaperäisten tutkimustensa perusteella näkemyksen, jonka mukaan Qumranin muinaiset asukkaat eivät kirjoittaneet raunioiden lähelle luoliin piilotettuja tekstikääröjä. Tuorein tieto asiasta löytyy internetistä heidän nimillään.

Myös Egyptissä tehtyyn Oksyrhynkhoksen löytöön liittyvät tarinan tiedot ovat tosia, löydöstä enemmän esimerkiksi osoitteessa www.papyrology.ox.ac.uk/.

Tarinassa esiintyy myös Israelin turvallisuuspalvelu Mossad, joka on alansa salamyhkäisimpiin kuuluva organisaatio. Pitäydyin sen toimintatapoja kuvaavissa osuuksissa erityisesti Victor Ostrovskyn, entisen Mossad-agentin antamissa tiedoissa. (Victor Ostrovsky, Claire Hoy: By Way of Deception: the making and unmaking of a Moddad officer). Tietojen luotettavuutta on mahdotonta todentaa, mutta jotain kuvastaa se, että Israelin hallitus yritti estää kirjan julkaisemisen ainakin Kanadassa. Hallituksen palkkaamien lakimiesten mukaan sen julkaiseminen olisi vaarantanut monien israelilaisten hengen. Samoin tarinassani toimiva erikoispoliisiyksikkö Yamam on totta.

%d bloggers like this: