Kotkanpesä

SAKSA VOITTI SODAN.

SUOMI ON EKOFASISMIN MALLIOPPILAS.

MUTTA MYRSKY NOUSEE KADUILLA…

Syksyllä 2020 Erika Mannerin on löydettävä CIA:n vakooja Berliinistä — tai muuten hänet teloitetaan.

Saksan salaa lietsomat rotumellakat ovat viemässä USA:n kohti sisällissotaa, ja Saksa on nostamassa oman miehensä Valkoiseen taloon.

Samaan aikaan USA tukee Saksan demokratialiikettä vaarallisella operaatiollaan ja natsivallan romahdus on käsillä.

Taistelu aikaa vastaan ja säälimätön petturijahti vievät Erikan Lappiin ja Alpeille, jossa hän käsittää olevansa keskellä ratkaisevaa taistelua maailmanherruudesta.

”Das Fleisch gehorcht dem Stahl.”

 ”Liha tottelee terästä.”

”Kuvitteellinen Kotkanpesä on Ilkka Remeksen viimeaikaisista trillereistä kiinnostavin”

Pertti Avola, Helsingin Sanomat

”Kokonaiskuva totalitaristisen järjestelmän kainalossa elävästä Suomesta on hyytävä.”

Kauppalehti, Tommi Aitio 

”Kotkanpesä antaa faneille vuotuisen taatun jännitysannoksen. Huolellisesti kehitellyn vaihtoehtoisen historiankulun ansiosta se saattaa tuoda Remekselle myös uusia lukijoita, joita aiemmat turbotrillerit eivät ole kiinnostaneet.”

Juha Sihto, Aamulehti

”Remes antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Matka syvästä rauhantilasta turvallisuusympäristön vakavaan horjumiseen voi olla lyhyt.” 

Kotimaa, Pekka Särkiö

”Remeksen kieli on aiempaa huolitellumpaa perinteisen vahvuuden, adrenaliinintäyteisen toiminnan, kärsimättä.”

Markus Ånäs, Suomen Kuvalehti 

Tarinan taustaa

Kun näin Kiinassa salaa ilmasta käsin kuvattua materiaalia, jossa vartijat siirtävät joukoittain silmiltään ja ranteistaan sidottuja, väriliiveihin puettuja ihmisiä junanvaunuihin, odotin ihmisoikeuksista huolestuneiden eurooppalaisten päättäjien reaktiota.

Niitä ei tullut. Silmät ummistetaan jälleen yksipuoluediktatuurin asteittain raaistuvilta otteilta vaikka jokainen osaa kuvitella, miltä vastaava video Auschwitzin ratapihalta olisi näyttänyt.

Mutta entä jos eurooppalaiset itse eläisivät ihmisoikeusloukkausten kohteena? Jos tunnuksettomat autot keräisivät kansalaisia ”uudelleenkoulutusleireille”?

Ajatus loksahti yhteen erään vanhan tarina-aihioni kanssa, jonka syntyhetken muistan elävästi. Ajoin kirkkaana syyspäivänä Normandiassa amerikkalaisten sotilaiden hautausmaan kyltin ohi ja mielessäni heräsi kysymys siitä, millaisessa Euroopassa eläisimme ellei Yhdysvallat olisi liittynyt sotaan.

Näistä kahdesta tarinaelementistä syntyi Kotkanpesä, jonka tapahtumat sijoittuvat syksyyn 2020. Suomi ja koko Eurooppa näyttävät ulkoisesti samalta kuin nyt. Erona tämän päivän todellisuuteen on se, että natsi-Saksa voitti aikoinaan toisen maailmansodan.

Natsit käyttivät aikakautensa korkeinta teknologiaa teollisen mittakaavan ihmisoikeusrikoksiin. IBM:n lävistinkorttitekniikka teki mahdolliseksi erilaisten ihmisryhmien tunnistamisen ja julmat toimenpiteet.

Nyt tekniikka antaa yksinvaltaiselle hallinnolle huomattavasti tehokkaammat välineet kansalaisten elämän hallitsemiseksi.

Kontrolli ja tiedonkeruu ovat todellisen elämän arkea valtavalle määrälle ihmisiä autoritaarisissa maissa, ja koko ajan enemmän myös meillä demokratioissa — Suomessakin.

Vähitellen, pienin askelin kehittyvässä valvontayhteiskunnassa kansalainen ei edes huomaa, mitä kohti ollaan menossa. 

Pyrin tekemään tarinan todellisuudesta mahdollisimman realistisen, uskottavan ja ajankohtaisen. En ole kiinnostunut sepitteellisten kauhukuvien maalailusta.

Demokratialiikkeen katuprotestit leviävät ja turvallisuuskoneisto kiristää otettaan. Näin tapahtuu sekä Kotkanpesässä että tämän hetken todellisessa Euroopassa.

Samaan aikaan kun Valko-Venäjällä janotaan valtaa kansalle, Suomessa kajotaan demokratian kulmakiviin, kun kaikki keinot katsotaan sallituiksi ainoaan oikeaan ajatteluun ja elämäntapaan ohjaamisessa. Unohdetaan, että mikä tahansa yhden totuuden ylivaltaan pyrkivä toiminta on uhka demokratialle.