Kremlin nyrkki

 

LUOTTAMUS.

 

PETOS.

 

MAAILMA SUURSODAN KYNNYKSELLÄ.

 

 

 

 

 

 

 

Turun meripelastuskeskus vastaanottaa syysyönä hätäsanoman raakaöljylastia kuljettavalta tankkerilta: konehuoneessa palaa ja alus on saanut pohjakosketuksen.

Lähistöllä on ison sotaharjoituksen takia Venäjän laivaston helikoptereita, jotka saavat luvan kuljettaa miehistöä turvaan. Mutta koptereista ei Maarianhaminassa laskeudukaan tankkerin miehistöä. Suomessa herätään aamuun, jollaista kukaan ei olisi uskonut näkevänsä.

Itämerellä puhkeavan kriisin askelmerkit on laadittu Moskovassa kaikkien aikojen hämäykseksi – kunnes löytyy vieläkin ovelampi taho, ja koko maailma joutuu kuilun partaalle.

CIA:n Helsingin asemalla työskentelevä amerikansuomalainen Robert Forsten päätyy taisteluun, jossa ei voi olla voittajia – ja Suomesta uhkaa tulla pahin kärsijä.

 

”Remes yltää parhaimpaansa”

Suomen Kuvalehti, Markus Ånäs

 

”Ilkka Remeksellä on kyky mennä suoraan asiaan, ja hyvä niin. Metodilla syntyy äärimmäisen vetävää jännäriviihdettä, joka säilyy myös uskottavana. Jalkaa ei nosteta kaasupolkimelta missään vaiheessa, vaan Kremlin nyrkki kaahaa eteenpäin korkealla sykkeellä ja oktaanilla. Tiukan toimintajuonen sisään on kirjoitettu viesti suomalaisille päättäjille liiallisen lapsenuskon vaaroista.”

Kauppalehti, Tommi Aitio

 

”Kremlin nyrkki on yksi hänen parhaista trillereistään. [—] Tarinassa on ytyä ja Forstenista on kehittynyt neuvokas ja lujaotteinen agentti, jossa on särmää niin hyvään kuin pahaankin. [—] Kremlin nyrkki on vahva jännitysromaani. Remeksen muuhun tuotantoon verrattuna se on jopa ihailtavan hillitty ja kompakti seikkailu.”
Aamulehti, Juha Sihto

 

”Jos koskaan, niin nyt kirjailija Ilkka Remeksellä on kovat piipussa.”
Kainuun Sanomat, Seppo Turunen

 

TARINAN TAUSTAA

Kremlin nyrkin alussa tapahtuu se, jota varten Venäjä harjoittelee — ja Suomi varautuu. Suomeen kohdistuu vastaava lennokein ja ohjuksin tapahtuva isku, jollainen tehtiin Saudi-Arabiaan viime viikolla.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tämä on Venäjän sotilaallisen toiminnan perusta. Ja nykypäivän teknologialla se on mahdollista lähes kirjaimellisesti.

Kriisi saa kohtalokkaan käänteen, kun venäläisten suunnittelema hämäys, maskirovka, onnistuu turhankin hyvin.

Tilanne eskaloituu Huippuvuorten ja Baltian kautta arvaamattoman nopeasti Naton ja Venäjän väliseksi aseelliseksi yhteenotoksi, joka on johtamassa kolmanteen maailmansotaan.

Tosielämässä suurvaltojen retoriikan koventuessa Suomi on havahtunut palaamaan kohti Venäjää myötäilevää linjaa. Turvallisuuspolitiikastamme vastuussa olevat henkilöt eivät käsittele kysymyksiä, joita Suomi sijaintinsa vuoksi saattaa kohdata. Kremlin nyrkissä niin tehdään.

Venäläiset harjoittelevat asevoiman käyttöä suomalaisia vastaan. Mitä tapahtuu, jos he katsovat sen jossain tilanteessa olevan välttämätöntä tai omalta kannaltaan järkevää?

Tähän halusin löytää vastauksia samalla tavoin kuin hiukan erilaiseen kysymykseen Jäätyvää helvettiä tehdessäni: mitä Suomessa tapahtuu, jos sähkönjakelu estyy pakkasella?

Kremlin nyrkin päähenkilö on Perikadosta tuttu Robert Forsten, CIA:n Helsingin-asemalla työskentelevä amerikansuomalainen.

Vaikka tarinan henkilöt ovat kuvitteellisia, on siinä todellisuuspohjaista materiaalia.

Esimerkiksi Venäjän osallisuutta lännen demokratioissa tapahtuvaan ilmastohuolen lietsomiseen selvitetään parhaillaan monilla tahoilla. Kolmannen valtakunnan teknologisesta edistyneisyydestä kerrotaan todellisin taustoin. Hans Kammlerin johtamassa yksikössä työskenteli Nobel-tason tutkijoita, ja sen tärkeimmän — ”sodankulun kannalta ratkaisevan” — tutkimuksen luonteesta ja joistain yksityiskohdista ollaan selvillä, mutta ei sen tarkoituksesta.

Saksalaisten keskeisesti kehittämä ionimoottori on nykyisin käytössä avaruustutkimuksessa ja satelliittiliiketoiminnassa. Sen eräs soveltamistapa mahdollistaa äänettömän ja vailla liikkuvia osia toimivan lentolaitteen rakentamisen, jollaisen alkeisversion voi nähdä lentävän esimerkiksi videohaulla ”MIT plane ionic wind”.

Samaa periaatetta hyödynnetään joiltain osin B-2 Spirit -häivepommittajassa, johon liittyvä teknologia on poikkeuksellisen salattua. Siihen kirjassa liittyvät seikat perustuvat tietoihin, joita ensimmäisen kerran käsiteltiin Aviation Week & Space Technology -julkaisussa. Asiantuntijatkin yllättäneen tiedon mukaan B-2 lataa elektrostaattisesti runkosiiven etureunansa sekä pakokaasujaan.

Venäläistutkija Eugene Podkletnovin Tampereella tekemä painovoimakenttään liittyvä löytö tunnetaan laajasti ja sen jatkotutkimukseen panostettiin niin ilmailuteollisuuden suurimmissa yrityksissä kuin Nasassakin. Samaa teemaa sivuavasta Euroopan avaruusjärjestön ESAn tutkimuksesta löytyy tietoa esimerkiksi haulla ”ESA gravitational equivalent magnetic field”.

Kirjassa käsitellään myös Suomen puolustautumiseen liittyviä seikkoja. Niiden osalta esitän tarinassa sekä todellisuuspohjaisia että kuvitteellisia ratkaisuja, joita en voi tarkemmin eritellä.

Huomasin puolustussektorin taustatyötä tehdessäni, että monet virkamiehet ja sotilaat joiden tehtävänä on vastata suomalaisten turvallisuudesta silloin, jos vakaviin vaikeuksiin joudutaan, pitävät tärkeänä, että epätodennäköisistä joskin toteutuessaan vaarallisista skenaarioista keskustellaan.

Mitä konkreettisemmin uhkien olemassaolo nähdään, sitä paremmin niihin osataan varautua. Ja varautuminen on pienen, sotilaallisesti haastavassa paikassa sijaitsevan maan elinehto.